keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Loppuvuoden pohdintoja

IMG_1803

Näin vuoden pimeimpänä vuodenaikana sitä jotenkin eri tavalla herää siihen todellisuuteen, jota elää. Peiton alta ei tee mieli nousta ennen kuin verhojen takana pilkottava pimeys on edes hiukan väistynyt. Auringonpaisteella alkava aamu tuntuu ihan epätodelliselta ja herättää uinuvat silmät näkemään maailman paljon kirkkaammin. On samanlaisia päiviä, niitä kun mikään ei muutu, mutta on silti niin monta syytä olla tyytyväinen.

Marraskuu oli hektisen lokakuun - ja oikeastaan lähes koko muun vuoden - jälkeen karu pudotus mukavuusalueen ulkopuolelle. Töiden loppuminen sekä etenkin kuun puolivälissä lukuisten eri menojen väheneminen kalenterista lisäsi huomattavasti kotona vietettyä aikaa. Kotona yksin vietettyä aikaa, jota yritin aina silloin tällöin vältellä. Olin ensimmäistä kertaa vuoden yksin asumisen jälkeen kyllästynyt olemaan yksin. Kyllästynyt kaikkeen siihen ihanaan, jota hehkutin vielä kesällä luonnoksiin päätyneessä tekstissä.

"En väitä, etteikö olisi hetkiä, kun kaipaisin silitystä ja lämmintä syliä, mutta kenelläpä ei olisi välillä huonoja päiviä." Entä sitten, kun niitä hetkiä on yhtäkkiä koko ajan?

Kesti hetken, ennen kuin opin olemaan yksin, luottamaan tulevaisuuteen ja itseeni, nauttimaan hiljaisuudesta sekä arvostamaan omaa aikaa ihan uudella tavalla. Marraskuun aikana kaikki saavutettu oli kuitenkin pienellä koetuksella, kun entisestä mukavuusalueestani tulikin epämukavuusalue. Ajatuksille tuli kiireisten kuukausien jälkeen ihan eri tavalla tilaa ja oli opittava hyväksymään se kaikki.

Jouduin kohtaamaan paljon erilaisia tunteita, joille olisin vain halunnut kääntää selän. Eteenpäin ei kuitenkaan voi millään päästä kohtaamatta niitä haamuja, jotka vain odottavat ulospääsyä otollisissa olosuhteissa. Omien ajatusten kieltäminen ja tilanteesta pakeneminen harvoin saa aikaan mitään hyvää. Täyteen ahdettu marraskuun alku johti siihen, että tulin kipeäksi ja kaikki ne haamut löysivät tiensä ulos.

Mitä jos nyt pysähtyisit hetkeksi, kuulostelisit omia todellisia tuntemuksia ja yrittäisit sitten käsitellä sen kaiken, päästä niistä ajatuksista yli?

Kaikella on tarkoituksensa - ainakin sen verran, että se kasvattaa, opettaa. Luulen, että tämä ajanjakso halusi kertoa aika paljonkin.

Tänään aion kuitenkin jättää taakseni ne kipeät hetket, kun tajuan itkeväni pitkästä aikaa. Niiden sijaan pyrin ottamaan kaiken irti siitä, että voin elää juuri näin. Vaikka talvi näyttikin tänään parastaan, tein uuden työsopimuksen ja istuin siskon kanssa kahvilassa juoden ihanan talvista kardemummakahvia, tuntuu hyvältä lähteä kauas. Uskon, että loppuvuosi muualla antaa mahdollisuuden kohdata ensi vuosi kaikesta tästä oppineena juuri sellaisenaan. Hyväksyen, itseäni ja unelmiani edelleen toteuttaen. Joskus se riittää, että vain tajuaa, miten hyvin kaikki lopulta onkaan. On vain oltava kärsivällinen.

IMG_1790

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

3 X

IMG_1763

3 x tuleva meno

- Isänpäiväviikonloppu Somerolla
- Toogabileet suomi100-teemalla ens viikolla Otaniemessä
- Hammaslääkäripäivät Helsingissä parin viikon päästä

3 x paras paikka, jossa olen käynyt 

- Cinque Terre
- New York
- Etelä-Saksan Alpit

3 x mielen päällä 

- Vietän tänä vuonna joulun ensimmäistä kertaa pois kotoa ja se on aiheuttanut ajoittain pientä harmistusta ja haikeaa oloa.
- Oon ehtinyt jo pohtia jonkin verran ensi kesän työkuvioita ja raha-asioita, vaikka en oikeasti tiedä niistä vielä yhtään mitään ja aiheutan tällä tavalla vain samanlaista ahdistusta kuin silloin, kun päädyin lopulta vain lomailemaan koko kesän. 
- Läheisyydenkaipuu nousee esille mitä synkempää ja kylmempää on, ja varsinkin hiljaisina iltoina on välillä vähän tyhmä fiilis.

2017-11-01 04.01.30 1

3 x hymyilyttää 

- Tilasin yks päivä parit bikinit ja selailen lähes joka päivä eri nettikauppoja, jotta löytäisin edes pari uutta kesävaatetta kuukauden päässä häämöttävää reissua varten. Niin hassua ja jännää!
- Oon päässyt tähän mennessä syksyn kaikista tenteistä (joita on ollut jo kahden käden sormilla laskettava määrä) läpi ja saanut ihan hyviä arvosanojakin!
- Rakastan sitä, että mulla on ystäviä, jotka tulee arki-iltana vielä yhdeksän aikaan tekemään joulutorttuja mukanaan glögiä, pipareita ja kasa juustoja. 

3 x ruoka, jota teen usein kotona

- Pinaattiletut
- Erilaiset kasvissosekeitot
- En varmaan syö kotona mitään muuta, koska en keksi kolmatta hahah. 

3 x paikka, johon haluaisin ensi vuonna matkustaa 

- Islanti, Lofootit tai esim. Itävalta
- Suomi-roadtrip
- Praha tai muu Euroopan kaupunki

IMG_1740

3 x käytetyin vaate tällä hetkellä 

- Kuvissa näkyvät farkut
- Lämmin ja laadukas neule
- Musta villakangastakki

3 x syksyn kuunnelluin 

- Beauvois - Eternal
- Justin Nozuka - No Place In Mind
- Peter Manos - In My Head

3 x parasta just nyt

Päästiin tänään ensimmäistä kertaa testailemaan laitteita ja eri instrumentteja Kalle-Orvokin (harjoituspää) suussa ja oli jälleen kerran niin siistiä tajuta, että vuoden päästä siinä on oikea potilas.
Meen tänään siskon kanssa pitkästä aikaa joogaan (oikeastaan kävin viimeks silloin, kun aloitin koko kyseisen harrastuksen, hupsis..)
- Vaikka pimeät illat aiheuttaakin joskus lähinnä ahdistusta, niin näin marras-joulukuun aikaan tykkään niistä. Rakastan olla kynttilänvalossa, kuunnella rauhallista musiikkia (yllä olevat biisit - toimii)
ja vaikka vaan istua sohvalla ilman kiirettä yhtään mihinkään.

2017-11-01 04.06.20 1

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Mitä tapahtui lokakuussa?

LEO_4196 LEO_3665 LEO_4200

Lokakuu alkoi lähes täydellisesti, kun käveltiin auringonpaisteessa pitkin New Yorkin katuja ja istahdettiin aamupalalle söpöön kahvilaan. Voihan lokakuu, ajattelin jo silloin. Vuosijuhlia juhlittiin heti matkan jälkeen ja voin kertoa, että arkeen paluu oli silloin maanantaina ehkä vielä hitusen vaikeampaa kuin kuvittelin. Lopetin työt tekstinkäsittelijänä ainakin toistaiseksi. Värjäsin elämäni ensimmäistä kertaa hiukset, täytin 22-vuotta ja vietin ihanan illan ystävien kanssa. Viime viikolla seilattiin Itämerellä lääkisristeilyn merkeissä Foodora-kuskeiksi pukeutuneina ja sunnuntaina menin junalla Saloon Halloweenin viettoon.

Puiden lehdet alkavat olla jo pudonneita, viimeiset vielä sinnittelevät lumen ja yöpakkasten jäljiltä. Tuntuu, että syksy meni ihan liian nopeasti tänä vuonna. Lokakuun alussa vietin vielä kesäpäiviä Atlantin toisella puolella, kahdentenakymmenentenäviidentenä maahan satoi ensilumi. Kyllähän sitä tuijotteli ikkunasta - villasukat tiukasti jalassa, rauhallinen musiikki taustalla ja kynttilät ainoana valonlähteenä. Silloin oli kerrankin aikaa vain olla, ihan vaan tuijotella ikkunasta suurten hiutaleiden leijailua. Marraskuu lupaa kalenterin perusteella paljon opiskelua ja kaikkea sitä perinteistä siinä ohella. Tuntuu, että viimeisen viiden kuukauden aikana oon vain mennyt paikasta toiseen ja siksi marraskuu, pimeys ja vaikka se kuuluisa loska on mulle ihan ookoo. Saapahan sitten ihan luvan kanssa pysähtyä tunnelmoimaan, vaikka todellisuus odottaisikin verhojen takana. Nyt on hyvä.